Valetoimittajia nähty eduskunnassa
HANNA TAINIO "Herää myös kysymys siitä, ovatko kaikki lääkäriopinnot todella tarpeellisia. Onko kirjaviisaus aina tärkeämpää kuin inhimillisyys ja kyky kuunnella ihmisiä?" kirjoittaa Petteri Järvinen Uuden Suomen verkkolehden kolumnissaan. Voin vakuuttaa Järviselle, että kaikki opinnot ovat tarpeellisia. Eivätkä ne edes riitä. Lääkärin elämä on jatkuvaa opiskelua. Jos näin ei ole, lääkäri on potilasturvallisuusriski.
Toki potilasta pitää kuunnella ja pitää olla inhimillinen. Mutta näitäkin vain tiettyyn rajaan asti. Liika inhimillisyys ja empaattisuus voi hämärtää tosiasiat ja johtaa harhateille ja turhiin hoitoihin. Kuuntelussakin on rajansa, ja lääkärin pitää aina haastattelutilanteessa pitää tiukasti ohjat käsissään ja ohjata potilasta.
Kollegoiden pitäisi huomata, jos työtoveri ei hallitse alaansa.
Toisaalla kolumnissaan Järvinen kirjoittaa, että suurin syy siihen, etteivät valelääkärit ole paljastuneet, on lääkäreiden välisessä kollegiaalisuudessa, ei Valvirassa. Olen samaa mieltä Järvisen kanssa siitä, että kollegoiden pitäisi huomata, jos työtoveri ei hallitse alaansa. Ja usein työtoverit huomaavatkin. Sen jälkeen jutellaan asiasta. Yleensä myös esimies/ylilääkäri keskustelee asianomaisen kanssa. Näin pitääkin olla, ja tämä on oikea menettely.
Jokainen vastuullinen lääkäri tiedostaa sen, että itse voi olla se, joka tekee virheen seuraavaksi. Kuitenkin jos virheitä pelkää, ei voi tehdä työtään. Liika varovaisuus johtaa kestämättömiin tilainteisiin: viivytyksiin ja turhiin tutkimuksiin. Riskejä siis joutuu ottamaan - sitä suurempia, mitä akuuteimmissa tilanteissa toimii.
Kollegiaalisuus tällaisessa työssä on välttämätön, eikä sitä pidä käsittää niin, että sen tarkoitus on haudata virheet - joskus jopa sanan mukaisesti.
Eduskunnassa valelääkärikysymys on myös puhuttanut kuluneella viikolla, vaikkakaan se ei ennakkoarvailuista huolimatta noussut esiin torstain kyselytunnilla. Vaikka kyselytunti kansanedustajien kysymysten puolesta oli kovin vaisu (puhuttiin arktisesta ulottuvuudesta ja rauhan turvaamistehtävissä sattuneiden vammojen korvaamisesta) jää tämä kyselytunti historiaan erikoisesta episodista, jossa tv-ryhmä häiriköi yleisölehterillä.
Ilmeisesti toimittajat kuvittelivat alun perin kyseessä olevan viaton pila ja mainostemppu, mutta vakavuudessaan ja mauttomuudessaan se olikin ennalta arvaamaton. Sen seurauksena myös toimittajat lehdistökortteineen saivat pahan ammatillisen kolhun jopa valetoimittajan leiman.
