Voi taantumaa!
PAAVO LUOKKALA Miten voi loppuu kaupasta? Kun valtamedia toitottaa päivästä toiseen, että huomenna on voiton päivä, vaikka oikeastaan huomenna olisikin voita riittämiin, niin silloin hullut hamstraajat saavat rasvaa niveliin ja vetolaukkujensa pyöriin. Kohta on kaikilla kymmenen kiloa rattailla ja niinpä ennen pitkää koittaa se voiton päivä, sopivasti jouluksi. Toisilla on voita härskiintymään asti ja toisilla ei lainkaan.
Sehän ei nyt maata kaada, vaikka voita ei joka päivä saisikaan. Voiton tammikuu saattaa olla yhtä terveellinen kuin tipaton tammikuu. Mutta siltikin.
Kun tuoreet ennusteet heijastavat syyskuussa tehtyjä heikompia näkymiä, se on julistettu melkein maailmanlopuksi.
Miten tuollaisen järjettömän voin hamstraamisen saisi loppumaan? Taloustieteilijä J. K. Galbraith kertoo kirjassaan Raha värikkääseen ja havainnolliseen tapaansa mm. inflaatiosta 1. maailmansodan jälkeen ja 30-luvun lamasta. Amerikassa alkoi pankkeja kaatua pelkästään siitä syystä, että huhuttiin niiden kaatuvan. Talletuksia alettiin nostaa ja kassoilla oli jonoja kaduille saakka.
Eräässä pankissa alkoivat setelit holvissa käydä vähiin, mutta jonottajat vain lisääntyivät. Pankinjohtaja lastautti jäljellä olevat rahat kottikärryihin. Miehet työnsivät ne ulos takaovesta ja sitten sisään etuovesta ikään kuin holvin suuntaan kärräten. Sitten miehiä vaihdettiin ja sama kierros uudestaan. Pankinjohtaja hyppäsi tiskille ja kuulutti jonottajille, että ei hätää, holviin tuodaan rahaa niin, että kaikille varmasti riittää. Siihen jonotus loppui ja pankki pysyi pystyssä.
Pitäisiköhän voin jonottajille tehdä sama temppu, niin kauan kuin kaupan takahuoneessa vielä rasvaa on.
Sama pätee taloustilanteeseen yleensäkin. Kun media päivästä toiseen toistelee, että lama on jo ovella, niin se muuttuu tilaukseksi, ja pian se käsillä onkin. Siihen aletaan uskoa niin, ettei kukaan uskalla investoida eikä kuluttaa. Sillä tavalla se menee.
Kun Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön tuoreet ennusteet heijastavat syyskuussa tehtyjä heikompia näkymiä, niin se on julistettu melkein maailmanlopun kaltaiseksi katastrofiksi. Nälkävuosia on tulossa!
Niissä tosin ennustetaan, että kasvi hidastuu ensi vuonna mutta kasvua se on pienikin kasvu. Työttömyyskään ei juuri lisäänny näiden ennusteiden mukaan. Mutta jos noihin nälkävuosiin, maanjäristyksiin ja heinäsirkkaparviin uskotaan vankkumatta, niin kyllä niitä sitten tulee.
Toki tilanne on vaikea, kukapa sitä kiistämään. Mutta Suomen hallitus tuntuu valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen mukaan olevan valppaana, jotta velkaantuminen ei käy liialliseksi: ryhdytään vakauttamaan menoja leikkaamalla ja tuloja lisäämällä. Sillä tavalla se menee. Hallituksen sisällä ja eduskunnassa tulee tietysti kädenvääntöä siitä, mitä menoja leikataan ja mitä veroja nostetaan. mutta eiköhän pahan päivän estämiseksi joustoa löydy.
Mutta miksi piruja seinille maalataan? Onko huonoakin uutista huononnettava välttämättä kurjuudella pelottelemiseksi saakka. Onhan kurjuutta kyllä liian monella, mutta ei kai sitä pahentaa haluta, vai halutaanko? Voi olla, että vaikeuksia hallituksen ja varsinkin sen valtiovarainministerin päälle halutaan kasata. Ja kyllä ne niin haluttaessa sinne saadaankin, mutta eniten siitä kärsivät ne kaikkein köyhimmät ja sen ohella me kohtuullisesti toimeentulevatkin.
Pitkäkää silmällä valtamediaa. Kaikki, mikä on päntätty, ei ole totta!
