Uusavutonta
PAAVO LUOKKALA Kun talvimyrsky kaataa puita ja katkoo sähköjä, paljastuu ennen muuta avuttomuutta. Kun on tuudittauduttu siihen, että sähköä tulee töpselistä riippumatta mm. luonnonvoimista, niin menee virran katketessa sormi suuhun. Tapana on huutaa apuun yhteiskuntaa ja syyttää sähkön toimittajia, kun itse ei osata tehdä mitään oikein.
Luulisi olevan selvää, että haja-asutusalueiden omakotitaloissa pitää olla jonkinlainen tulisija suorasähkölämmityksen täydentäjänä. Puuhella, leivinuuni, takka tai kakluuni tuovat lämpöä, jonka varassa voi mainiosti odotella virran palaamista pitempäänkin. Kodikkuus vain lisääntyy.
Luulisi olevan selvää, että haja-asutusalueiden asunnoissa pitää olla jonkinlainen tulisija.
Pärevaloon ei voi nykyaikana tukeutua, mutta varavaloksi kynttilöiden ohella kelpaavat monenlaiset apuvalaisimet. Vanhemman väen nuoruudessa sellaisia oli joka huushollissa. Ehkä niitä ullakoilta ja vajoista voisi löytyä vieläkin.
Ällistyttävästi kaikilla karjatiloilla ei ole aggregaattia, jolla pääsee mainiosti sähkökatkosten ylitse ilman mainittavia ongelmia. Kuluja tietysti tulee, mutta ei katsastrofeja.
Näköjään vallalla on sellainenkin käsitys, että sähkön toimittajat silkkaa ilkeyttään eivät ole kaivaneet kaikkia johtimia mullan alle myrskyiltä suojaan. Yleisesti luullaan, että avojohtimet voitaisiin korvata maakaapeleilla ilman että se vaikuttaisi sähkön hintaan. Sellaista ei tapahdu edes saduissa. Kaikki kulut menevät aina hintaan, aina ja kaikkialla, ellei niitä sitten verovaroista korvata. Niin se menee.
