Myrskyjen jälkiä
JUSSI V. NIEMI Ei näiden joulunajan myrskyjen jäljet ja seuraukset nyt aivan pelkkää uussavuttomuutta ole kuten Pirkanmaan Päivän päätoimittaja kirjoitti. Uusavuttomuuttakin ilmenee ja vielä enemmän tuudittautumista siihen, että yhteiskuntamme on haavoittumaton. Parin vuoden takaisten kesämyrskyjen olisi pitänyt käydä riittävästä varoituksesta, mutta kun ne olivat kesällä, niin varoitus ei ollut riittävä. Talvi on toinen luonto. Onneksi nyt ei kuitenkaan ole ollut kovia pakkasia, jolloin leikki olisi kaukana.
Jos leimakirvestä pitää heiluttaa, niin minä osoittelisin uusavuttomuuden sijasta kvartaalikapitalismia. Erityisesti suurissa energiayhtiöissämme, jotka ovat monikansallisia pörssiyhtiöitä, riittävä varautuminen poikkeusoloihin on laiminlöyty. Ilmeisesti kaikki mahdolliset mitoitukset tämänkaltaisia tilanteita varten ovat riittämättömät. Se kertoo firmoista paljon ja paljastavasti.
Suurissa energiayhtiöissämme, jotka ovat monikansallisia pörssiyhtiöitä, riittävä varautuminen poikkeusoloihin on laiminlyöty.
Sääennustusjärjestelmämme ja siihen liittyvä tiedotus on oikein hyvällä tolalla. Silti nämä firmat ovat lähes tumput suorina. Ei pelaa asiakaspalvelu, ei riitä tietojärjestelmien kapasiteetti, eivät riitä henkilöstöresurssit ja niin edelleen. Tämä sama toistuu myrskystä toiseen.
Onneksi meillä on vielä jäljellä pieniä sähköyhtiöitä. Niitä, jotka eivät ole varautuneet vain tuhojen vaan myös omistuskaappausten varalta. Onneksi nämä isot eivät ole pystyneet ostamaan niitä betonoitujen omistusjärjestelyjen vuoksi pois markkinoilta. Pienet eivät ole vain kauniita, vaan myös notkeita poikkeustilainteisiin ja niillä on tunto sormenpäissään lähellä olevien asiakkaiden tarpeista. Näitä asiansa hyvin hoitaneita löytyy myös Pirkanmaalta.
Katse pitää kohdistaa myös valtiovaltaan, kun yhteiskunta poikkeusoloissa haavoittuu, eivätkä suuret energiayhtiöt pysty poikkeusoloissa ripeään toimitaan. Sama koskee myös teleyhtiöitä, joiden linkkiverkosto näyttää pääosin olevan vailla varautumista poikkeustilanteisiin. Varautuminen kaikenlaisiin poikkeusoloihin on viime kädessä yhteiskunnan vastuulla. Sen tehtävä on pitää yllä ajantasaiset normit ja riittävät sanktiot suhteessa omiin ja avoimen sektorin toimijoihin.
Pirkanmaalla on hyviä esimerkkejä käytännön varautumisesta. Alueellinen sähköyhtiö on kytkenyt korvausta vastaan kenttäkelpoisia kansalaisjärjestöjä myrskyvalmiuteen. Täällä myös metsäviranomaiset ovat kiinteässä yhteistyössä poikkeusolovalmiudesta huolehtivien viranomaisten kanssa. Päinvastaista luin Espoosta: Siellä viranomaiset ihmettelevät ja kiistelevät vielä toista viikkoa Tapani-myrskyn jälkeen siitä, kenen tehtävänä on järjestää vettä kaupungin laitaosiin, kun vedentulo on pysähdyksissä sähköttömyyden vuoksi.
Sähköjohtojen kaapelointia maahan pidetään ratkaisuna. Asia vaan ei ole näin yksinkertainen. Kaapelointi on aikaa vievä ja suuren luokan investointi. Sitä on syytä nopeuttaa siellä, missä sen toteuttaminen on kohtuullista ja optimaalisin ratkaisu. Vähemmilläkin toimilla tosin voidaan edetä: Linjojen siirto teiden varsiin puolittaa riskit. Se myös sekä nopeuttaa että helpottaa korjauksia. Hälyttävintä on tuore tieto siitä, että joillakin suurilla yhtiöillä sähköpylväskanta on pahasti yli-ikäistä. Niiden fokus on kokonaan muualla. Siinäpä se!
