Herätys, demarit!
PAAVO LUOKKALA Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos on suuri pettymys koko sosiaalidemokraattiselle liikkeelle. Ehdokassarjan selvästi vahvin valtiomies Paavo Lipponen jäi kauas toisesta kierroksesta. Menestys oli heikkoa surkeampi. Mutta sitä ei auta jäädä suremaan. Jälkipyykistä pitää äkkiä ampaista kunnallisvaalikentille, tai ei kunnian kukko laula, ei edes pihahda.
Arvaan, että kohta kylläkin vaahdotaan siitä kuinka ehdokasvalinta oli väärä. Niin sanovat ne, jotka kaikkein vähiten tekivät töitä kampanjan onnistumiseksi tai eivät tehneet mitään. Vaaleja yli 50 vuotta seuranneena olen havainnut, että näin käy epäonnistumisten jälkeen aina. Suurinta ääntä pitävät laiskimmat ja puskista ampujat.
Suoraan sanoen en ole ikinä aikaisemmin nähnyt flegmaattisempaa vaalityötä kentällä kuin nyt.
Ehdokkaassa ei ollut mitään vikaa. Hän teki voitavansa. Eikä varsinkaan hänen sanomassaan ole mitään vikaa, päin vastoin. Hän edustaa mitä parhaiten sosiaalidemokraattisia arvoja, jotka Suomen kansan enemmistökin on omaksunut ja joita enemmistö kannattaa. Hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa, osaamisensa, kokemuksensa ja kansainvälinen verkostoitumisensa on muihin ehdolla olleisiin verrattuna ylivoimainen.
Keskusteluissakin Lipponen paransi otettaan heti kun päästiin oikeisiin asiakysymyksiin, joita muut väistelivät. Mutta silti kävi niin kuin kävi.
Suoraan sanoen en ole ikinä aikaisemmin nähnyt flegmaattisempaa vaalityötä kentällä kuin nyt. Kun Tampereen Keskustorin vaalikopille ei tahtonut millään saada päivistystä ja kun ohi kulkiessa näki luukun suljettuna, melkein tuli tippa silmään. Kun luukku oli auki, harvoin siellä näki nuorta innostunutta väkeä. Virtaa tuntui olevan enimmäkseen varttuneissa demareissa, mutta liikkeelle pitää saada iso porukka, jolla aatteen paloa ja intoa riittää. Niin se menee.
Tulee kovasti ikävä Jutta Urpilaisen ensi kaudellaan peräänkuuluttamia unelmia ja visioita, niitä samoja joita Lipposella on ollut nuoruudestaan lähtien, mutta joilla melskaaminen ei häneltä luonnu eikä tähän kampanjaan ehdokkaan esittämänä olisi sopinutkaan. Unelmat eivät ole mitään höttöä - ilman sellaisia aatteellisesta toiminnasta puuttuu henki. Unelmat ja visiot tuovat toimintaan tulta ja tappuraa, unelmia saa julistaa käsi pystyssä: "Taivaalle on tulikirjaimin kirjoitettu, että..."
Kyllä ne unelmat löytyvät sosiaalidemokratian perinteisistä arvoista: tasa-arvosta, oikeudenmukaisuudesta, heikoimpien aseman vahvistamisesta, työllisyyden puolustamisesta, sivistyksestä, itsenäisestä kansakunnasta yhteistyön Euroopassa ja koko maailmassa.
Niistä arvoista vain nyt rakanetamaan kunnallisvaalikampanjaa, niin kyllä siitä voi jotakin tulla. Mutta aikailemalla ei tule mitään.
