Välttämättömyydestä väännettyä hyvettä tarjolla
TIMO ROOS Tuolla Eduskuntatalon lähellä on presidentti Paasikiven sanoisinko kivipaasi. Siitä on luettavissa viisas opetus, että "Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku". Nyt käytävien hallitusneuvotteluiden ja kaiken siihen liittyvän muun markkinakrääsän yhteydessä tätä Juho Kustin viisautta on ollut mahdollisuus toteuttaa. On kyllä toteutettukin. Onhan meillä näitä viisaita neuvojia etukäteen, mutta erityisesti jälkikäteen.
Kepun eduskuntaryhmää jo kaksi kautta johtanut Satakunnan Timo Kalli ilmoitti, ettei mainitulle paikalle enää pyri. Se osoitti hyvää tilannetajua. Liekö kukaan häntä siihen enää ajatellutkaan. Kaimapoika kieltäytyessään väänsi välttämättömyydestä siis hyveen kauniin tortun. Samasta taikinasta väännettiin vielä toinenkin. Kepun puh.johtaja Mari Kiviniemi ilmoitti, että eduskuntaryhmää vetämään tarvitaan nyt tuoreempia, nuorempia voimia. Tämän kepun kaiutin ja monitoori Mauri Pekkarinen ymmärsi ihan oikein tarkoittavan hänen syrjäyttämistään ja kieltäytyi edes kilpailemasta paikasta. Näin sai puolue taas yhden hyveellisen lisää. Mutta tärkeintä oli ja siihen Kiviniemikin ilmeisesti tähtäsi, että ryhmän puheenjohtaja ei nyt tule hänen tontilleen. Pekkarinen sellaiseen olisi saattanut hairahtua. Nyt ei sitä pääse tekemään.
Persujen oma paavi Timo Soini porskuttelee kasvavan suosion suossa. Se ilo olisi loppunut hallitukseen menolla.
Persujen oma paavi Timo Soini porskuttelee kasvavan suosion suossa. Se ilo olisi loppunut hallitukseen menolla. Sitä vaaraa ei tullut edes lähelle, kun puolue oli puheenjohtajansa johdolla rakentanut ministeritielle niin paljon betoniporsaita, että siinä olisi perperitakki paitsi kääntynyt myös repeytynyt. Piti siis rakentaa hyve, kun oli sitä välttämättömyyttäkin ainespuiksi asti.
Entä sitten Soinin tie presidentiksi? Arkipäiväinen tosiasia on se, että Soinin mahdollinen siirtyminen Mäntyniemen herraksi olisi kuolinisku persupuolueelle. Puolueen barrabbaat raatelisivat Soinin huolella ja hyvin rakentaman uuden vanhan puolueen, joten so what? kysyisi nyt entinen mies. Kyllä taitava selittäjä tämänkin asian osaa hyveeksi vääntää, mutta kiirutta kohta alkaa pitää.
Kansamme moraalin rappeutumista on saarnattu alvariinsa. Toisaalta – eipä ole tainnut pitkään aikaan hyveen poluilla näkyä niin paljon välttämättömiä kulkijoita kuin näinä aikoina.
