Likaista mutta onneksi epärehellistä
PUNAVIININ YSTÄVÄ Vaalitaisteluissa on Suomessakin viime vuosina opittu käyttämään aikanaan kaiketi Amerikassa kehiteltyjä likaisia keinoja: tehokkainta ei ole oman politiikan myönteinen esittely vaan vastustajan kaikenlainen huonoon valoon saattaminen. Totuudella ei tässä puuhailussa ole merkitystä, riittää kun vastustajan maine edes jotenkin uskottavasti saadaan tahratuksi.
Punaviinin ystävältä oli mennä kunnon tujaus väärään kurkkuun, kun satuin paikallisen valtalehden mielipidepalstalta lukemaan, miten joku kummajainen kertoi sosialidemokraattien tulevan presidenttiehdokkaan Paavo Lipposen aikanaan koulussa pahoinpidelleen opettajaansa. Lieventävänä asianhaarana tosin kerrottiin, että näin tehdessään Lipponen olisi puolustanut pikkuveljeään.
Kun likakampanja oikein saadaan toimimaan, niin asiaa sitten tietenkin vatvotaan vähän joka tuutissa, jotta sanoma kunnolla menisi perille: Lipponenhan on tunnetusti semmoinen väkivaltainen iso gorilla, joka ei juuri hymyile kuin muita pahoinpidellessään.
Oikaisut ja vastaväitteet eivät likakampanjan tehoa pura, eihän savua ilman tulta, kyllä näissä likasangon tyhjäyksissä aina koetaan jotain perää olevan.
Jos tällainen mielipidekirjoitus julkaistaan maan toiseksi suurimmassa sanomalehdessä, ei mitenkään voi kuvitella, että kyseessä olisi tarkoitukseton vahinko tai sattuma. Presidenttiehdokkaan syyttäminen pahoinpitelijäksi herättää kyllä vähän veltommassakin palstan toimittajassa sensorin, vaikka hän ei virkeimmillään olisikaan. Mutta tarkoitus tietysti pyhittää unenkin...
Presidentinvaalikisa on vasta alkamassa. Millaisiahan likapyykkejä tässä vielä saadaan olla pesemässä kun kunnolla päästään vauhtiin.
