Työväenkirjallisuuden uudistajat -panelistit vasemmalta: Milla Peltonen, Tuomas Ktrö, Janne Kuusi ja Jani Saxell..
Työväenkiirjallisuutta ruodittiin
Kuva: Alpo Jokinen
Työväenkirjallisuuspäivän aikana Väinö Linnan aukion teltassa ja työväenmuseo Werstaan tiloissa ruodittiin monipuolisesti työväenkirjallisuutta. Tapahtuman avanneen opetusministeri Jukka Gustafssonin mielestä työväenkirjallisuus voidaan määritellä hyvin monella tavalla. Se voidaan ymmärtää kirjallisuudeksi, joka on työväestön kirjoittamaa tai joka kertoo työväestön elämästä tai jota työväestö lukee.
- Työväenkirjallisuuden nousulla oli keskeinen merkitys työväestön identiteetin muotoutumisessa samaan aikaan kun kansallisromantiikalla rakennettiin kansallishenkistä, yhtenäiseen suomalaisuuteen perustuvaa kulttuurikäsitystä. Uuden tulkinnan ja vivahteen työläiskirjallisuuteen toivat sitten uuden sukupolven 60- ja 70-lukujen kulttuurinen aktiivisuus ja poliittinen laululiike, Gustafsson totesi.
- Aikoinaan ajatukset tasa-arvoisesta yhteiskunnasta kuuluivat utopioihin. Monet työväenliikkeen tavoitteet ja uudistukset ovat toteutuneet pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Työväenkirjallisuudessakin eläneet ihanteet ovat muodostaneet yhteiskuntamme perustan.
- Kirjallisuuden- ja historiantutkimuksessa ovat nousseet uudet arjen mikrohistoriasta kiinnostuneet tutkimuskohteet ja menetelmät. Työväenkirjallisuuden käsite on saamassa uutta sisältöä. Tämän päivän työväenkirjallisuus kuvaa ihmisten arkea ja osattomuutta. Sitä ovat esimerkiksi Aki Kaurismäen elokuvat.
- Nykytyöväenkirjallisuus kumpuaa valtarakenteiden kritiikistä. Se kertoo yhteiskunnan heikommassa asemassa olevista ihmisistä.
- Vuosisata sitten nouseva työväenkirjallisuus haastoi yhteiskunnan vallitsevat lainalaisuudet. Se haastoi epäoikeudenmukaisuuden ja loi uskoa oikeudenmukaiseen tulevaisuuteen. Tämän päivän työväenkirjallisuus voi tehdä samoin, kannusti opetusministeri Gustafsson.
Uutta oikeudenmukaisuuseetosta tarvitaan
Runoilija Claes Andersson pohti runon ja todellisuuden suhdetta. Hänen mielestään runo kantaa harvoin huutamalla ja julistamalla. Vaikuttavimmat poliittiset runot eivät näytä lainkaan poliittisilta. Parhaat poliittiset runot ovat ylistyslauluja elämälle.
Tutkija Milla Peltosen mukaan työväenkirjallisuus syntyi sosialidemokraattisen työväenliikkeen mukana 1890-luvulla. Kansalaissodan kahtiajaon, toisen maailmansodan jälkeisen Kiilan, tamperelaisen Mäkelän piirin ja 70-lukulaisen työväenluokkaisen näkökulman kukoistuksen jälkeen 80-luvulla yhteiskunnallinen radikalismi alkoi syrjäytyä.
- Uusia sellaisen työväenkirjallisuuden kriteerit täyttäviä kirjailijoita, joilla olisi köyhälistön alkuperä, ei enää löytynyt. Oikeudenmukaisuuseetos näytti katoavan ja tilalle tulivat ongelmien yksilölliset ja psykologiset tulkinnat. 90-luvulla koettiin taas yhteiskuntakritiikin uusi tuleminen, joka vahvistui 2000-luvulla.
Mitä sitten olisi nykypäivän työväenkirjallisuus? Peltonen odottaa, että maahanmuuttajien näkökulma tulee esille tulevaisuudessa. Sen sijaan oikeistolaista työväenkirjallisuutta ei tule mieleen.
Työväenkirjallisuuden uudistajat
Kirjailija Tuomas Kyrö kertoi, että Vanhanen kielsi televisiossa antamasta rahaa kerjäläisille. Ajattelin, että ehkä voin kirjoittaa siitä kirjan.
- Nokia siirsi tehtaita Romaniaan ja sieltä tuli kerjäläisiä meille, koska täällä on kerjäläisille paremmat markkinat. Tallinnassa heitä ei ole, koska siellä on omat kerjäläiset.
Kirjailija Janne Kuusi kertoi säikähtäneensä, että Hotakainen on kirjoittanut hänen kirjansa, kun kuuli tämän julkaisseen uuden kirjan Wahlroosista. Kuusi kirjoittaa itse parhaillaan kirjaa Nalle Wahlroosista. Hän totesi, että joka kerta kun Nalle avaa suunsa, aiheuttaa se välittömästi reaktion.
- Olisiko Nalle sittenkin tosissaan. Jos hänen toimintansa onkin vain pirunmoinen juoni, eikä hän ole unohtanut vanhaa taistolaistaustaansa.
Jani Saxell tunnustautuu työväenkirjailijaksi. Työväenkirjallisuus ei kuitenkaan enää kuvaa pelkästään tehdastyöläisten oloja, vaan ihan tavallisten ihmisten arkea.
- En voi pullistella minään stahanovilaisena sankarina. Amerikassa on samanlaisia työtä tekeviä ihmisiä kuin muuallakin. Siellä on myös järkeviä ja avarakatseisia ihmisiä.
Valkoinen varjo elää edelleen
Päivän tähtihaastattelussa Mikko Lehtonen kysyi Aulikki Oksaselta tunnistaako tämä vielä itsensä 70-luvun kuvasta. Oksasen mukaan sisällissodan valkoinen varjo ulottuu edelleenkin meidän kulttuuriimme.
- En tunne itseäni sellaisista kuvista, joissa asun boksissa, jonka seinät on täynnä Stalinin kuvia. On ollut vaikea löytää objektiivista kuvaa 70-luvun tulkinnasta. Missä se tulkinta viipyy – valkoinen varjo elää edelleen.
- Oscar Wilden suhtautuminen mediaan on kuvaava: yleisöllä on sammumaton tarve saada tietää kaikki, paitsi se mikä on tietämisen arvoista.
- Me taistolaiset pääsimme kuitenkin vähemmällä kuin aikaisemmat vasemmistolaiset kirjailijat, esim. Elvi Sinervo, joka joutui mielipiteittensä vuoksi vankilaan.
- Vasemmistolaiset/marxilaiset arvot ja kristilliset tai islamilaiset arvot ovat lähempänä toisiaan kuin ne raa'at markkina-arvot, jotka riistävät nyt luontoa ja ihmiskuntaa.
- Arvostan nyt norjalaisia ja heidän suhdettaan suvaitsevaisuuteen. Ihmisten julmuuksista yleisin on julmuuksien suvaitseminen. Sivustakatsojan katseessa näet avoimen haudan.
- Diktoniusta lainaten voisi sanoa, että jos taiteen tarkoitus olisi huumata ja unohtaa elämän murheet, niin vasaran isku kalloon olisi parasta huumetta, ironisoi Oksanen.
