Repäisevä Anna-Liisa
Kuva: Jyrki Tervo
Tampereen Työväen Teatteri on – aivan oikein – valinnut juhlanäytelmäkseen Minna Canthin Anna-Liisan, joka oli teatterin ensimmäinen esitys 110 vuotta sitten. Ja miten se tehdäänkään: repäisevänä musikaalina, joka tuo yli sadan vuoden takaiset kansanihmisten ongelmat, varsin ahdistavan draaman nykyaikaan. Tässäkin ajassa esiintyy samanlaisia tragedioita, joissa kuitenkaan ei häpeä liene merkittävin motiivi.
Kun Kansan Lehdessä 1901 kuvattiin TTT:n ensiesitystä, arvioija piti sitä tosin merkittävänä, mutta näkipä hän puutteita. Hän mainitsee, ettei pääosan esittäjän repliikeistä saanut selvää, kun tämä oli "enimmäkseen selin katsomoon". Juhlamusikaalista ei pahallakaan tahdolla voi sanoa samaa. Huonokuuloinenkaan ei jää mitään paitsi. Ja repäisevä meininki onkin koko esityksen suola.
Juhlanäytelmän tekeminen juuri musikaalina on rohkea valinta, se on suuri, vaativa ja varmaan kalliskin produktio, jolle kuitenkin voi toivoa ja ennustaakin menestystä. Eihän Tällainen sovitus ja ohjaus Canthinkaan tekstitä ole Sirkku Peltolalle mitenkään outo asia (Työmiehen vaimo – Suruttomat). Mutta vaativa se on. Tarina kyllä sopii musiikkiteatteriksi, juonihan on kuin oopperoista tutun tuntuinen.
Anna-Liisa nostaa esille TTT:n nuorta kaartia, jossa on voimaa ja luovuutta vaikka muille jakaa. Sekin tekee kunniaa TTT:n perinteelle.
Peltolan joukkueeseen kuuluvat musiikin säveltäneet Anne-Mari Kivikoski, Antti Paalanen ja Pauli Hanhiniemi, joka on myös sanoittanut laulut oivallisesti. Hehkumo-yhtye vetäisee musiikin reippaasti ja tarvittaessa herkästi, ja laulukin sujuu mainiosti. Tanssiteatteri Tsuumi hehkuu ja loistaa koreografi Timo Saaren kuvioissa. Eikä vauhdin pito hengästytä niin, että se laulamista haittaisi – ihme kyllä.
Koko joukkueelle on syytä antaa parhaat pisteet. Erityismaininnan ansaitsevat vielä Hannu Lindholmin lavastus ja Timo Ahosen valosuunnittelu. TTT:n päänäyttämön tekniikka on otettu täyteen käyttöön, mutta ei niin, että se veisi liikaa huomiota, vaan niin, että se tukee tarinaa.
Suvi-Sini Peltola Anna-Liisana tekee raskaan roolinsa oivalltavasti. Ja Petra Ahola Pirkkona on oikea ilopilleri. Kiitoksitta ei voi jättää myöskään Mika Honkasta Husson roolissa – saahan synkässäkin tarinassa olla myös hienovaraista komiikkaa.
Anna-Liisa jäi Canthin viimeiseksi näytelmäksi, ja se sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton, kuten tekijän useat muutkin työt. Mutta se on näihin päiviin mennessä saanut yli 70 ensi-iltaa Suomen ammattiteattereissa ja harrastajanäyttämöt päälle. Sirkku Peltola tuo näyttämölle myös itse Minnan ikääntyneenä ja sairaanakin, mikä nitoo yli 110-vuotisen tarinan jännittävästi meidän aikaamme.
