Seppä Simo:Hieno mies jalkatöissä
Jalkatyö on olennainen osa vaalityötä. Sitäkin on jonkun verran tullut tehdyksi...
Jokseenkin tuntuu siltä, ettei yhteiskunnan osaaminen tavoita niitä syrjäytyneitä, joilla tiiliskivi murjoo aivoja. Eräs ystäväni sanoi: "Hymyile, vaikka tiiliskivellä päähän lyötäisiin." Sekö on ajan henki, älä valita, ota vastaan vaan, mitä ylhäältä annetaan.
Pari vuotta sitten sosiaaliohjaajien ammattilehti Ohjus 1/2008 lehdessä yliopettaja Sirpa Tietäväinen kirjoitti keskustelusta (Fin.Soc.1.2007), jota käytiin yliopistotason seminaareissa sosiaalisanan oikeutuksesta. Tilalle virkoihin ja opetukseen on tuotu "hyvinvointi". Hyvinvointi pitää sisällään useita kokemuksen ulottuvuuksia aina liikunnasta kieleen, ylipäätänsä vahvasti elämyksiin, mutta sosiaalisuus (Eero Ojanen)on kiteytettävissä vuorovaikutuksen henkeen, taustalla ylitajunnan käsitteet, hyvyys, kauneus ja totuus, (oppimisen konteksti R.N). Anneli Anttosen mielestä sosiaalisuus on lähes sama asia kuin ihmisyys, inhimillisyys, ihmisenä olemisen tapa.
Kun Yhdistyneitten kansakuntien lapsiasiantuntija lausui lastenpäivänä, että lapsuus on menetetty, siitä tuli surullinen olo. Emmekö enää osaa kilpailun temmellyksessä erottaa hyvää lapsuutta ja siihen kuuluvia oikeuksia kasvamisessa. Mitä lapsuuteen täytyisi sisällyttää, että kasvaisimme aikuiseksi ja kansalaiseksi positiivisessa hengessä, rakentajiksi.
Yllätyin, kun kuulin, että Tampereella ei järjestetty jäsenäänestystä puoluekokousedustajista. Edustajat valittiin sen sijaan ns. sopuvaalilla, mikä on pienten ja sosialidemokraattisesti vähäveristen paikkakuntien käytäntö valita kärkiväkeä. Mutta että perinteikkäässä työväen kaupungissa, vai onko se sitä enää?
Näyttää siltä, että me ihmiset olemme samassa veneessä, kutakuinkin kulutamme ja hyödynnämme hyvinvoinnin rakentajista mielekkäitä päiviä eteenpäin menoksi. Mielihyvä viekoittelee kokemuksen onnellisuuden illuusioihin, aistit saavat annoksensa, ja tekeminen onnistuu, saamme tyydytystä, olemmehan yrittäneet, tavoitteellista toimintaa.
Noilla otsikon sanoilla Aamulehti tarkasteli ympäripyöreässä etusivun jutussaan Oriveden ampumavälikohtausta. Väkivaltakeskustelua on avattava laajemmin, ei etusormella soo-soo -osoittelu auta mitään. Sauli Niinistöllä on näytön paikka, etsiessään syitä syrjäytymiseen ja sitä kautta sen monenlaisiin ilmiöihin, kuten väkivaltaan Suomessa.
En lähde kiistelemään siitä, oliko Ahteen ja Rädyn riidoissa kysymys persoonallisuuksista, mutta peräänkuuluttaisin näkökantojen analysointia monipuolisemmaksi. Persoonallisuuden ongelmat voivat olla vaikeita, jopa sovittamattomia, mutta aina ei ole kysymys persoonallisuuksien ongelmista, mikä nyt näyttäytyy liiallisena. Persoonallisuus voi aiheuttaa ilmiöitä, jossa totuus karkaa kauas käsistä. Esim. Freudilla on sellainen teoria, että ihminen puhuu todellisuudesta juuri vastakkaisesti.
