Gustafssonin aloitteelle myötätuulta
Kuva: Paavo Luokkala
Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) ja apulaispormestari Leena Kostiainen (kok) ovat tuoneet esille ajatuksiaan koulupäivän pituudesta. Molemmilla tuntuu olevan myönteinen asenne koulupäivän pidentämiseen. Asia on todella miettimisen ja kehittämisen arvoinen. Liian moni lapsi ja nuori on yksin aamu- ja iltapäivisin ja vailla mahdollisuuksia harrastamiseen.
On ihan selvää, että tärkeimmät laatutekijät koulunpidossa ovat ryhmäkoko ja opettajien ammattitaito. Näistä kummastakaan ei voida tinkiä, jos halutaan pitää kiinni perusopetuksemme korkeasta laadusta. Oppimistuloksemme ovat olleet tähän asti hyviä, mutta koulussa viihtymisessä ja oppilaiden mielenterveydessä on vakaviakin ongelmia.
Leena Kostiaisen myönteinen lausunto ilahduttaa ja vie toivottavasti asiaa eteenpäin.
Professori Lea Pulkkinen on tutkinut pitkään koulupäivän rakennetta ja tuonut esille käsitteen "eheytetty koulupäivä". Tästä aiheesta hän on käynyt luennoimassa Tampereellakin mm. Lasten Tampere -yhdistyksen kutsumana.
Opetusministeri Antti Kalliomäki tarttui myös aikoinaan tähän kysymykseen ja puhui kokonaiskoulupäivästä, mikä tulkittiin pakollisena koulupäivän pidentämisenä. Tämä pakollisuus aiheutti tuolloin ison vastustuksen. Eheytetty koulupäivä ei kuitenkaan tarkoita mitään pakollista toimintaa. Sen perusajatuksena on tarjota kaikille lapsille mahdollisuuksia harrastamiseen, valvottuun yhdessäoloon ja toimintaan. Se avaa koulun tilat aamulla, päivällä ja iltapäivisin muillekin toimijoille kuin opetusviranomaisille.
Tutkimuksissa todettiin, että toiminta oli hyvin haluttua, lapset ja nuoret käyttivät mahdollisuuksia ahkerasti, syrjäytyminen ja yksinäisyys vähenivät, kouluviihtyvyys parani ja koulua pidettiin mieluisana paikkana. Erityisesti yläkoululaisten laaja kiinnostus yllätti. Toivon, että nämä professori Lea Pulkkisen tutkimukset kaivetaan esille ja tutkitaan tarkasti.
Tampereella on edetty jo mukavasti eheytetyn koulupäivän suuntaan. 90-luvun lama oli täälläkin lopettanut koulukerhot. Edellä mainitsemani seminaarin jälkeen moni asia loksahti paikoilleen: silloinen rahoitusjohtaja Asko Koskinen innostui asiasta, Antti Kalliomäen johtamasta ministeriöstä saatiin hyvä rahapotti uudelle hankkeelle ja valtuusto hyväksyi aloitteeni. Niinpä Tampereelle syntyi Harrastava iltapäivä, HIP. Toiminta on pyörinyt jo vuosia, ja moni koululainen on saanut tanssia, piirtää, soittaa, näytellä, askarrella, lueskella, pelata, tehdä kotitehtäviä tai vain viettää iltapäivää kavereiden ja aikuisten seurassa.Toiminta synnytti myös esim. Härmälään puhallinkoulun.
Vaikka HIP on jo vakiinnuttanut asemansa, se ei valitettavasti tavoita vielä läheskään kaikkia kouluja saati oppilaita. Leena Kostiaisen myönteinen lausunto aiheesta ilahduttaa ja vie toivottavasti asiaa eteenpäin. Kun vielä saataisiin opetussuunnitelmaan enemmän taito- ja taideaineita, kuten Jukka Gustafsson on esittänyt, lapsemme saisivat ravitsevat eväät elämälleen.
Olen todella iloinen tästä uuden opetusministerin keskustelunavauksesta. Toivon, että parhaita asiantuntijoita eli lasta ja nuorta kuunnellaan herkällä korvalla tässäkin asiassa.
RIITTA OLLILA
erityisopettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)
