Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Irene Roivainen sanoo rakastavansa valtaa.
Vihreät rakastavat valtaa
"Olen itse sitä mieltä, että vihreiden (tai naisliikkeen) tavoitteita tuskin voidaan toteuttaa tallaamatta rahavallan varpaille." Näin kirjoitti nykyinen europarlamentaarikko Satu Hassi 21.2.1985. 27.1.2010 vihreitten pitkäaikainen napamies Pauli Välimäki kirjoittaa, että "meidän" täytyy liittoutua tuon rahavallan, tarkemmin sanottuna rakennusliikkeitten kanssa. Onkohan jo liittouduttukin?
Välimäki saattoi itse olla kirjoittamassa "vihreänkirjavien" tavoitepaperia kunnallisvaaleja varten 1984: "Rakennusliikkeiden, pankkien ja kaupungin päättäjien väliset riippuvuussuhteet on purettava".
"Ja nyt myönnän, että vihreiden Tampereen ryhmässä ei minunkaan mielestäni ole riittävästi pohdittu demokratian edustuksellisuuden muotojen rappeutumista ja eritoten sen sisälle kuin syöpäkasvaimiksi ilmaantuneita puolueiden, virkamiesten ja muiden intressiryhmien salattuja vallankäyttömuotoja." 1985 näin kirjoitti Välimäki, joka nyt on kaupungin ECO2-ohjelman johtaja.
"Saadakseen muutaman oman lautakuntapaikan olivat vihreät valmiit luopumaan omista periaatteistaan. Mitään julkista keskustelua päättäjien ja gryndereiden liitosta he eivät ole enää käyneet."
Näin kirjoitti piirikunnallinen vasemmistolehti vuoden 1985 alussa. Alkoiko parlamenttivihreitten luisu kohti moraalista ja poliittista korruptoituneisuutta heti heidän ensimmäisten kuntavaaliensa jälkeen?
Vihreät ovat vääntyneet 1980-luvulla määrittelemiensä kunnallispoliittisten ongelmien ratkaisijoista osaksi noita ongelmia. Välimäen sanoin: "Vihreät ovat muuttuneet vallan kriitikoista vallan käyttäjiksi"
"Poliitikkojen ja virkamiesten mahdolliset kytkyt rakennusliikkeisiin ovat tosiaan ongelma" kirjoittaa vihreän valtuustoryhmän pitkäaikainen sihteeri Otto Auranen 2010. Häntä säestää nykyinen apulaispormestari Olli-Poika Parviainen: "Gryndereillä on edelleen jonkin verran vaikutusvaltaa tietyissä paikallispoliittisissa piireissä." Poika siis tietää mutta ei kerro – eikä tunnusta.
Vuonna 1983 Pohjois-Hämeen vihreät ehdokkaat kirjoittivat eduskuntavaalilehtisessään: "Puolueet ovat muuttuneet kansan edustajista kasvuideologiaa edustaviksi valtion virastoiksi. Ne eivät ole enää aatteellisia liikkeitä, vaan kansalaisia hallitsevan teknokratian osa."
1980- ja vielä 1990-luvulla vihreät olisivat suureen ääneen vaatineet kansanäänestystä Rantaväylän tunnelista. Nyt kansanvalta on liian makeaa annettavaksi kansalle. Ei mitään piiperrystä enää.
"Valtaa ei voi vaihtaa pahoilta hyville, se täytyy purkaa..." "Poliittinen valta sinänsä rapauttaa mukanaolijat. - - Pyydänkin jo etukäteen: kun vihreät ovat valtaan päässeet ja ohjelmansa toimeksi panneet, älkää enää äänestäkö meitä." Äänessä on Välimäki vuosina 1986 ja 1988.
"Minä rakastan valtaa", julistaa nykyinen vihreä valtuuston puheenjohtaja Irene Roivainen 2008 Tampereen Tuomiokirkossa. "Kun pääsee päättäjän asemaan, on valtaa todellakin uskallettava käyttää", hän täydentää 2010.
Vuonna 1987 nykyinen pormestari Timo P. Nieminen kaipasi vihreiltä puoluekuria, jonka isäntäpuolue nyt on saanut: "Vihreitten valtuusto- ja kaupunginhallitustyöskentelyssä on ollut jossakin määrin sekavuutta, jota ei pelkästään alkuvaiheen kokemattomuudella voi selittää. Eniten tätä sekavaa kuvaa luonee se, että yksittäiset valtuutetut äänestävät välillä vähän miten sattuu, ja tätä eivät aina etukäteen edes vihreitten neuvottelijat tunnu tarkasti tietävän."
Seuraavasta pormestarista sovittaneen jossain nurkan takana ennen syksyn kuntavaaleja. "Sisäpiirivihreät" - Välimäen osuva sana vuodelta 1986 – saavat taas jotain kivaa ryhmittymisestään kokoomuksen tueksi.
Vallan puute on saattanut turmella minut. Mutta raaputusarpojen tultua muotiin keksin vihreille vuoden 1988 kunnallisvaaleihin iskulauseen "Raaputa esiin vihreytesi". Tohtisiko nykyinen "vihreä" vallasväki raaputtaa pintaansa?
Kauko Tuovinen
Pirkanmaan ensimmäisen vihreän yhdistyksen perustajajäsen
Tampere
