Halonen huolissaan tasa-arvosta ja yhteisvastuusta
Kuva: Presidentin kanslia
Tasavallan presidentin uudenvuoden puhe on saanut kahdenlaisia arvioita. Valtamediassa on enimmäkseen vähätelty Tarja Halosen sanomaa mm. tasa-arvon ja solidaarisuuden yhtäältä edistymisestä ja - mikä pahinta - myös rapistumisesta. Mutta monet jakavat presidentin huolen ja syystäkin.
Halosen kahdentoista vuoden presidenttikauden aikana maamme on erinomaisesti vaurastunut. Kansan valtaenemmistö on voinut nauttia entistä paremmista elinoloista, mutta samaan aikaan köyhyys on suorastaan räjähdysmäisesti lisääntynyt, niin meillä kuin maailmalla.
Porvarienemmistö ei koe solidaarisuutta tarpeelliseksi eikä halua kantaa yhteisvastuuta.
Siitä, että porvarienemmistöisten eduskuntien aikana rikkaiden määrä on moninkertaistunut, ei ole syytä kantaa murhetta eikä kademieltä - eikä se ole köyhyyden lisääntymisen aiheuttaja, ei ainakaan suoranaisesti. Köyhyyden syys piilee yhteiskuntarakenteissa, epäkohdissa, joiden korjaamiseen ei ole löytynyt ns. poliittista tahtoa. Porvarienemmistö ei koe solidaarisuutta tarpeelliseksi eikä halua kantaa yhteisvastuuta. Enemmistössä vallitsee itsekkyyden ilmapiiri.
Ottakaamme esimerkki. Suomessa elää 117 000 yksinhuoltajaperhettä köyhyysloukussa. Vaikka nälkäkuolemista ei suoranaisesti voi puhua, niin elinolot saattavat olle sietämättömät, sitä sietämättömät, kun ympärillä on kosolti yltäkylläisyyttä. Ainakin parisataa tuhatta lasta elää huutavassa puutteessa. Siinä ei ole oikeudenmukaisuudesta tietoakaan.
Nuo 117 000 yksinhuoltajaa eivät voi ottaa vastaan työtä, vaikka sitä olisi tarjollakin, koska heidän tulonsa pienenevät. Minkä palkkana ansaitsee menee suurempana eränä pois kotihoidon tuesta. Tähän ei suinkaan ole ratkaisuna se, että pienennetään tukia niin, että työnteko kannattaa. Pikemminkin pitää ratkaisua etsia tuen ehtojen tarkistamisesta ja sen korottamisesta niin, että köyhyysloukusta voi irtautua myös omatoimisesti.
Presidentti ei puheessaan voi ruveta sanelemaan, miten tasa-arvoa ja solidaarisuutta pitäisi lisätä, kun keinot eivät kuulu hänen toimivaltaansa. Hän voi arvovallallaan toki vaatia ratkaisuja, kuten Halonen on toistuvasti tehnytkin.
Hänen sanomansa myös Suomen asemasta ja vaatimuksista kansainvälisessä yhteistyössä ovat mitä ajankohtaisimpia. Se vastaa myös Suomen kansan enemmistön käsityksiä, eikä tyhjää kumiseva vähättely sitä voi horjuttaa.
Tahdomme yhtyä kiitoksiin. Tarja Halonen on hoitanut valtionjohtajan tehtävänsä erinomaisesti.
